Nomi 9vko

Nomin kotiutuminen

Mistäs sitä edes aloittaisi, kun edellisestä postauksesta on jo niin pitkä aika. Uuden työn ja pennun kanssa aika ei rehellisesti sanottuna ole riittänyt koneella istumiseen. Edes Nomin kuvia en ole ehtinyt käsitellä ajallaan. Ärsyttävääää. Kaiken lisäksi olen viimeiset seitsemän viikkoa ollut flunssassa, joka on rajoittanut paljon. Olen ravannut lääkärissä, syönyt kaksi antibioottikuuria poskiontelotulehdukseen yms. Seitsemän viikon aikana on nyt ollut kaikki mahdolliset flunssan versiot. Kun yksi on parantunut, niin toinen on tullut. Se selittää senkin, miksi välillä olo on ollut parempi ja sitten taas huonontunut. Kuulemma pitää vain hyväksyä, että saa kaikki pöpöt kun aloittaa uutena päiväkodissa. Noh, eiköhän tämä kohta jo helpota. Meillä on täällä tällä hetkellä toinenkin toipilas, Jeni nimittäin leikattiin 17.10. kohtutulehduksen takia. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Muuten meille kuuluu siis hyvää, normaalia pentuarkea. Tärkeimpänä; olen viihtynyt todella hyvin uudessa työssä ja pentu on iiiihana. ♥

Nomi on nyt ollut meillä reilun kuukauden ja edelleen olen sitä mieltä, että pennun tulo oli vain hyvä asia. Lumon poismenon jälkeen aloin henkisesti voimaan niin huonosti, että oli aika tapahtua jotain hyvää. Kuten arvelinkin, aika ei todellakaan ole riittänyt enää samalla tavalla suremiseen. Viimeistään illalla ikävä aina iskee, mutta ainakin päivät menevät touhutessa. Pakko myöntää, että Nomi on todella samanlainen luonteeltaan kuin Lumo ja välillä se kyllä kirpaisee. Ehkä joskus vielä Lumon muistelu, sekä kuvien katselu saavat hymyn huulille, mutta vielä on liian aikaista. En ole hyväksynyt asiaa, enkä tule koskaan hyväksymäänkään. Sattuu liikaa. Tiedän, että Lumon on nyt parempi, mutta silti en voi hyväksyä asiaa. Miksi jotain niin rakasta vietiin ihan liian aikaisin. Ikävä on suunnaton. 

Nomi tosiaan kotiutui meille pitkän odotuksen jälkeen 9-viikkoisena 17.9. Kina ja Jeni ottivat uuden tulokkaan todella hyvin vastaan. Kina ei välitä pennusta, mutta "salaa" kuitenkin tykkää, koska antaa pennun nukkua vieressä, kiipeillä päällään ja muutaman kerran on Kinan aloitteesta jopa leikittykin. Jeni ja Nomi taas ovat kuin paita ja peppu. :') Jeni sai vihdoin kaipaamansa painikaverin. ♥ 

Ensimmäistä kertaa pelloilla:

Nomi on kotiutunut todella hyvin. Reipas ja energinen pentu! Nomista on kuoriutunut kunnon riiviö, oikea jästipää. Tempperamenttia ja omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa. Jos joku asia ei mene niin kuin kakara tahtoisi, sen kyllä kuulee kaikki. :D Kiukuttelee ja kokeilee rajojaan. Lempipuuhiin kuuluu pomppiminen ja huhhuh miten korkealle noinkin pieni tyyppi ponnistaa. :D Olen ihan varma, että joku on virittänyt sille vieterit jalkoihin. Pomppii varsinkin iloisena tai jos jotain on kädessä (Nomin mielestä pakko olla ruokaa), jos joku ovi on vaikka kiinni (siellä on ihan varmasti ruokaa/muut syö siellä ruokaa) tai jos ruoka on pöydällä turpoamassa. Pojoing. Nomi on siis todella ahne. Neidin mielestä ruokaa saisi olla koko ajan tarjolla. Ruoan kun antaa, niin tyyppi jää odottamaan jo seuraavaa ruokintakertaa... :D Keittiössä ei koskaan tarvitse olla yksin. ;) Jos kakara ei ole siellä jo valmiiksi, niin se kirjaimellisesti juoksee kiljuen mukaan kun huomaa, että joku on menossa keittiöön. :D Pöljä.

Nomi on itse asiassa aika tyypillinen husky. ;) Jos Nomia pitäisi kuvailla kahdella sanalla; riiviö ja ahne.

Temppujen opettamisen suhteen olen ollut aika laiska, mutta kyllä se tärkeimmät osaa. Hihnassa Nomi kulkee todella hyvin ja luoksetulokin on ainakin vielä hyvin hallussa. Siitä jaksankin olla joka päivä iloinen, koska se ei huskyn kohdalla ole mikään itsestäänselvyys. Sormet ja varpaat ristissä, että pysyy kuulolla vielä vanhemmallakin iällä. Luoksetulon salaisuus on tietysti ruoka. 

Yksinolot ovat sujuneet yllättävän hyvin. Ensimmäiset kerrat huusi kuin pistetty sika, kun jäi ihan yksin yksin. Heti ensimmäisen kerran jälkeen saimmekin jo isännöitsijältä soiton... :'D Mutta ihan vain sen takia, koska alakerran naapuri ei ollut tietoinen pennusta ja oli todella huolissaan (=itki), että mikä Jenillä tai Kinalla on hätänä. Meiltä kun ei kuulemma koskaan mitään ääniä kuulu ja sitten yksi nimeltä mainitsematon oli alkanut kiljumaan niin myönnettäköön, kyllähän se voi pelästyttää. :D Myöhemmin samana päivänä törmättiin sattumalta kyseiseen naapuriin ja hän vieläpä painotti, että ei soittanut pahalla, oli vaan niin huolissaan, että mikä täällä on hätänä. :') Ihana tietää, että naapurit ilmoittavat jos kuuluu jotain normaalista poikkeavaa. Nykyään Nomi on siis yksinolot Jenin kanssa samassa tilassa ja hiljaista on ollut. Kina on makkarissa, koska viihtyy siellä parhaiten. Ennen Nomin tuloa tytöillä oli koko kämppä käytössä, mutta pennun takia on nyt alkuun rajailtu tiloja pennun oman turvallisuuden vuoksi. 

Ensimmäisellä rokotuksella!

Kauppakeskuksessa

Nomi ja Pulla

Nomi, Kina, Husco, Colhu, Benny, Camo ja Luca ♥

Alusta asti ollaan yritetty käydä mahdollisimman paljon kaikkialla pennun kanssa. Ollaan mm. kyläilty mun siskoilla ja kavereilla, käyty ostoskeskuksissa ja eläinkaupoissa sekä Hartolassakin pyörähdettiin viikonlopun verran. Autossa Nomi matkustaa rauhallisesti. Julkisilla ei olla vielä kuljettu. 

Kotiutumisen jälkeen ollaan ehditty muutaman kerran käydä leikkimässä myös äipän ja kahden sisaruksen kanssa Katjan luona. Kohta viimeinenkin kotia etsinyt sisarus lähtee kohti omaa kotia, mutta onneksi Katjalle jää asustelemaan Wieno-veli. :)

Tuttuihin koirakavereihin ollaan myös tutustuttu ja lisäksi jopa kolmeen eri kissaan. Ensimmäistä kissaa Nomi innostui vähän jahtaamaan, mutta kahden muun kanssa oli todella nätisti. Koirakavereiden kanssa leikkii ja juoksentelee reippaasti, ei jännitä turhia. Vieraita ihmisiä kohtaan Nomi on välinpitämätön. Ainoat asiat mitä Nomi on jännittänyt, on vieraiden koirien haukunta ja jotkut ihmiset, riippuen miten lähestyvät. 

Muutama viikko sitten käytiin Anttonilla moikkaamassa sukulaisia ja leikkimässä samanikäisten rotukavereiden kanssa! Voi että Nomi nautti. ♥ Alkuun kakaraa vähän jännitti kun iso lauma huskyja otti meidät niin äänekkäästi vastaan, mutta ei mennyt kauan kun paineltiinkin jo pitkin pihaa uusien tuttavuuksien kanssa. ♥

Sisarpuolet Zenna, Rambo ja Nomi ♥

Nomin sisarpuolet Arctic Soul Top Level "Rambo" ja Arctic Soul Top Runner "Zenna" ♥

Nomin velipuoli Maglelin Havok "Havok" ♥

Onnellinen pentu ♥

Elämä jatkuu

Kesäloma oli ja meni. Päivät menivät hitaasti ja melkoisessa sumussa. Ei ollut kauheasti jaksamista nähdä edes kavereita tai tehdä mitään muutakaan. Ne kerrat kun tsemppasin ja olin sosiaalinen, kostautui se sitten migreenillä heti kotiin päästyä. Lumon poismeno oli minulle kovempi paikka mitä kuvittelin.

Nyt kuitenkin elämä alkaa jo pikkuhiljaa voittamaan. Uudet tuulet puhaltaa. Työrintamalla on tapahtunut suuria muutoksia, irtisanouduin nimittäin Lidlistä. Aloitan pian työt aivan erilaisessa paikassa. Ihanaa! Odotan innolla. Uuden työn lisäksi on tapahtunut pieniä, mutta itselle tärkeitä asioita jotka ovat piristäneet. Tällä hetkellä suurin ilonaihe on kuitenkin (työt ja) pentu. ♥ Päivät kuluvat vain odottaessa seuraavaa tapaamiskertaa. Onneksi olen päässyt pentuja usein katsomaan ja olenkin siitä hyvin kiitollinen. Kiitos Katja. ♥ Koti tuntuu tällä hetkellä niin tyhjältä. Kina ja Jeni ovat niin huomaamattomia arjessa ja odotan jo malttamattomana, että saadaan Nomi kotiin, piristämään meitä kaikkia. ♥ Tämä odotus on ihan kamalaa!! Toivottavasti aika kuluu nopeasti. 

Kesäloma oli siis vähän ankeampi kuin aikaisempina vuosina, mutta kyllä siihen hyviäkin hetkiä mahtui. Vietin tosiaan paljon aikaa Katjan ja pentujen kanssa ja lisäksi yritin myös nähdä muitakin kavereita ja siskoja. Hartolassakin käytiin muutaman kerran, ihana irtiotto arjesta.

Lomaan mahtui myös hoitokoiria. Pulla kävi meitä muutamaan otteeseen piristämässä ja toisella kerralla lähti myös Hartolaan meidän kanssa. Myös Colhu ja Husco olivat meillä hoidossa ja voi että miten sisarukset nauttivat toistensa seurasta. ♥ Hoitokoirat piristivät kummasti. ♥ Kaksi koiraa tuntuu ihan liian vähältä.

Satun ja Oonan kanssa illanviettoa ja yökyläilyä. ♥

Jenna ja koirat kävivät kyläilemässä. ♥

Delia ja Kina ♥

Välillä piti käydä myös ihmisten ilmoilla; shoppailemassa ja leffassa... ;)

Surullisiakin uutisia mahtuu joukkoon, nimittäin siskon Riesa-koira lähti kuukausi sitten viimeiselle matkalleen 15,5v iässä. ♥ 

♥ 28.1.2001 - 3.8.2016 ♥ 

Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Jätti surun suuren, aivan valtavan, sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan. Ei enää virkaa talutushihnalla, ei lämmittäjää kylmillä varpailla. Poissa katse tummien silmien, ja se haukku, sitä kuule et. Jäljelle jäi vain irtokarvat, sydämeen suuret avohaavat. Ja ne repaleiset takin vuoret, kaikki ne revityt lelut, puun kuoret...Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita, jokainen on yksi kaunis muisto, hetki täynnä elämää, niitä muistellen et koskaan yksin jää.

Illat ovat vihdoin alkaneet pikkuhiljaa viilentyä ja elokuun lopulla päästiin jo starttaamaan vetokausi! ♥ Edelleen on myös niitä lämpimämpiä öitä jotka haittaavat treenaamista, mutta aina lämpötilojen salliessa ollaan käytetty tilaisuus hyväksi ja käyty treenaamassa. Tervetuloa syksy! ♥

Perheenlisäystä

16.7.2016 eli noin viikko Lumon poismenon jälkeen ystäväni Katjan Mindy-husky sai neljä ihanaa pentua. Vielä silloin en osannut iloita pennuista, mutta kun menin ensimmäisen kerran pentuja katsomaan niiden ollessa vain viikon ikäisiä, kaikki alkoi pikkuhiljaa muuttumaan. Jo seuraavana päivänä menin pentujen luo uudestaan, koska lupauduin hoitamaan pentuja ja mammakoiraa seuraavan viikon ajan. Katja oli töissä ja mies reissussa, joten kävin päivisin ruokkimassa ja ulkoiluttamassa mammakoiraa. Samalla tuli vietettyä tunti jos toinenkin pentulaatikolla. Pentuterapiaa parhaimmillaan. ♥ En halunnut mennä kotiin missä suru valtasi mielen. Sillä hetkellä ja oikeastaan edelleen pennut ovat päivieni piristys ja tuntuu, että ne pitävät pääni kasassa.

Pennut kasvavat Katjan luona täällä Kirkkonummella, mutta Polar Night's -kennelin kasvattaja Milla on myös mukana kuvioissa. Katja kyseli meiltä alusta asti, haluaisimmeko pennun. Alkuun en edes miettinyt asiaa ja pelkkä ajatuskin uudesta koirasta sattui, mutta yritin pitää mieleni avoimena. Pentujen kanssa vietetty aika ja erityisesti keskustelut Katjan kanssa tekivät tehtävänsä ja lopulta ehkä muuttui myöntäväksi vastaukseksi. Pian tavattiinkin jo Milla ja mieluisa tapaaminen olikin. Pentu olisi kuulemma oikein tervetullut meille, sijoitukseen tai omaksi. 

Se nyt on selvää, ettei pentu ikinä voisi korvata Lumoa, mutta ei ole tarkoituskaan. Uskon, että pentu auttaa meitä jaksamaan eteenpäin ja tuo piristystä. Pennun kanssa ei varmasti aikakaan käy pitkäksi, eikä enää ehdi samalla tavalla surra. Elämän on pakko jatkua ja täytyy antaa uusille ihanille asioille tilaa. 

Onneksi pennut asustelevat tuossa kilometrin päässä, joten ollaan päästy melko usein pikkuisia katsomaan. Olen myös saanut olla apuna matolääkkeiden antamisessa, virallisten nimien keksimisessä yms. ja koska olen viettänyt pentujen kanssa niin paljon aikaa, sain myös valita oman pentuni. Ensimmäisten viikkojen ajan tumma narttu oli suosikkini, koska tyyppi oli niin rauhallinen ja nukkui pitkiä aikoja sylissäni, kun taas vaalea narttu aloitti ensimmäisten joukossa harjoittelemaan ulvomisen jaloa taitoa ja mennä viipotti vaan omiaan. :D Nyt kun aikaa on kulunut ja pennut kasvaneet, suosikiksi on noussut vaalea narttu ja niinpä siitä nyt tuli meidän pentu. Alkuun vielä epäröin päätöstä, koska kummallakin pennulla oli niin kiva luonne. Kuitenkin kun seuraavan kerran valinnan jälkeen näin pentuja, olin varma, että tein oikean päätöksen enkä sen jälkeen ole edes miettinyt asiaa. Vaalea on juuri meille tarkoitettu. ♥ Nyt vaan odotellaan, että saadaan pikkuinen kotiin. ♥ Pitkän pähkäilyn jälkeen nimikin tuli päätettyä:

"Moi, mun nimi on Nomi!"

Vain kaipaus ja muistot jää

Tiedän nyt, sun on parempi näin.

Kivut, tuskat takanapäin.

Ansaitset unen rauhaisan ja

kiitoksen kaikkein kauneimman.

Suo anteeksi rakkaani kyyneleet nää,

ne on rakkautta ja ikävää.

Ikävä ei jätä rauhaan. Ei ole päivääkään, etten miettisi ja ikävöisi Lumoa. En vain ikinä olisi kuvitellut tämän olevan näin raskasta. Vaikka sitä kuinka yritti etukäteen varautua, ei se ole tehnyt tästä yhtään sen helpompaa. Toisaalta, onneksi en tiennyt, muuten olisi ollut vaikeampi päästää irti.

Enää ei kuitenkaan tule ihan joka päivä paniikkikohtauksia ja kuviakin pystyy jo välillä itkemättä katsomaan. Edelleen tulee päiviä, jolloin ei vain jaksaisi nousta sängystä ylös. Koirat jaksan lenkittää, mutta siihen se jääkin. En ole ollut työkunnossakaan, mutta nyt elokuun olen "onneksi" kesälomalla. Alkuun en kyennyt edes ruokakauppaan, en mihinkään ihmisten ilmoille. Pikkuhiljaa olen päässyt pois kotoa, mutta helppoa se ei ole ollut. Jopa kavereiden näkeminen on aiheuttanut migreenin. Välillä on parempia päiviä, mutta enemmän niitä huonompia. Lisäksi tällä hetkellä pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat sata kertaa raskaammilta. Ei tule mieleen montaakaan päivää, milloin ei olisi jostain syystä ollut paha mieli. Olen ollut onnekas kun en ole isovanhempia lukuunottamatta kokenut menetyksiä, mutta ehkä sen takia tämä onkin niin raskasta.

Täällä on niin hiljaista. Niin tyhjää. Täältä puuttuu husky. Minulla oli haaveena, että meillä olisi tulevaisuudessa ollut kaksi huskya ja sitten nuo puikkonokat. Täydellinen valjakko. Nyt meillä ei kuitenkaan ole enää sitä ainuttakaan huskya. Toivottavasti siihen tulee vielä muutos. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.