Perheenlisäystä

16.7.2016 eli noin viikko Lumon poismenon jälkeen ystäväni Katjan Mindy-husky sai neljä ihanaa pentua. Vielä silloin en osannut iloita pennuista, mutta kun menin ensimmäisen kerran pentuja katsomaan niiden ollessa vain viikon ikäisiä, kaikki alkoi pikkuhiljaa muuttumaan. Jo seuraavana päivänä menin pentujen luo uudestaan, koska lupauduin hoitamaan pentuja ja mammakoiraa seuraavan viikon ajan. Katja oli töissä ja mies reissussa, joten kävin päivisin ruokkimassa ja ulkoiluttamassa mammakoiraa. Samalla tuli vietettyä tunti jos toinenkin pentulaatikolla. Pentuterapiaa parhaimmillaan. ♥ En halunnut mennä kotiin missä suru valtasi mielen. Sillä hetkellä ja oikeastaan edelleen pennut ovat päivieni piristys ja tuntuu, että ne pitävät pääni kasassa.

Pennut kasvavat Katjan luona täällä Kirkkonummella, mutta Polar Night's -kennelin kasvattaja Milla on myös mukana kuvioissa. Katja kyseli meiltä alusta asti, haluaisimmeko pennun. Alkuun en edes miettinyt asiaa ja pelkkä ajatuskin uudesta koirasta sattui, mutta yritin pitää mieleni avoimena. Pentujen kanssa vietetty aika ja erityisesti keskustelut Katjan kanssa tekivät tehtävänsä ja lopulta ehkä muuttui myöntäväksi vastaukseksi. Pian tavattiinkin jo Milla ja mieluisa tapaaminen olikin. Pentu olisi kuulemma oikein tervetullut meille, sijoitukseen tai omaksi. 

Se nyt on selvää, ettei pentu ikinä voisi korvata Lumoa, mutta ei ole tarkoituskaan. Uskon, että pentu auttaa meitä jaksamaan eteenpäin ja tuo piristystä. Pennun kanssa ei varmasti aikakaan käy pitkäksi, eikä enää ehdi samalla tavalla surra. Elämän on pakko jatkua ja täytyy antaa uusille ihanille asioille tilaa. 

Onneksi pennut asustelevat tuossa kilometrin päässä, joten ollaan päästy melko usein pikkuisia katsomaan. Olen myös saanut olla apuna matolääkkeiden antamisessa, virallisten nimien keksimisessä yms. ja koska olen viettänyt pentujen kanssa niin paljon aikaa, sain myös valita oman pentuni. Ensimmäisten viikkojen ajan tumma narttu oli suosikkini, koska tyyppi oli niin rauhallinen ja nukkui pitkiä aikoja sylissäni, kun taas vaalea narttu aloitti ensimmäisten joukossa harjoittelemaan ulvomisen jaloa taitoa ja mennä viipotti vaan omiaan. :D Nyt kun aikaa on kulunut ja pennut kasvaneet, suosikiksi on noussut vaalea narttu ja niinpä siitä nyt tuli meidän pentu. Alkuun vielä epäröin päätöstä, koska kummallakin pennulla oli niin kiva luonne. Kuitenkin kun seuraavan kerran valinnan jälkeen näin pentuja, olin varma, että tein oikean päätöksen enkä sen jälkeen ole edes miettinyt asiaa. Vaalea on juuri meille tarkoitettu. ♥ Nyt vaan odotellaan, että saadaan pikkuinen kotiin. ♥ Pitkän pähkäilyn jälkeen nimikin tuli päätettyä:

"Moi, mun nimi on Nomi!"