Elämä jatkuu

Kesäloma oli ja meni. Päivät menivät hitaasti ja melkoisessa sumussa. Ei ollut kauheasti jaksamista nähdä edes kavereita tai tehdä mitään muutakaan. Ne kerrat kun tsemppasin ja olin sosiaalinen, kostautui se sitten migreenillä heti kotiin päästyä. Lumon poismeno oli minulle kovempi paikka mitä kuvittelin.

Nyt kuitenkin elämä alkaa jo pikkuhiljaa voittamaan. Uudet tuulet puhaltaa. Työrintamalla on tapahtunut suuria muutoksia, irtisanouduin nimittäin Lidlistä. Aloitan pian työt aivan erilaisessa paikassa. Ihanaa! Odotan innolla. Uuden työn lisäksi on tapahtunut pieniä, mutta itselle tärkeitä asioita jotka ovat piristäneet. Tällä hetkellä suurin ilonaihe on kuitenkin (työt ja) pentu. ♥ Päivät kuluvat vain odottaessa seuraavaa tapaamiskertaa. Onneksi olen päässyt pentuja usein katsomaan ja olenkin siitä hyvin kiitollinen. Kiitos Katja. ♥ Koti tuntuu tällä hetkellä niin tyhjältä. Kina ja Jeni ovat niin huomaamattomia arjessa ja odotan jo malttamattomana, että saadaan Nomi kotiin, piristämään meitä kaikkia. ♥ Tämä odotus on ihan kamalaa!! Toivottavasti aika kuluu nopeasti. 

Kesäloma oli siis vähän ankeampi kuin aikaisempina vuosina, mutta kyllä siihen hyviäkin hetkiä mahtui. Vietin tosiaan paljon aikaa Katjan ja pentujen kanssa ja lisäksi yritin myös nähdä muitakin kavereita ja siskoja. Hartolassakin käytiin muutaman kerran, ihana irtiotto arjesta.

Lomaan mahtui myös hoitokoiria. Pulla kävi meitä muutamaan otteeseen piristämässä ja toisella kerralla lähti myös Hartolaan meidän kanssa. Myös Colhu ja Husco olivat meillä hoidossa ja voi että miten sisarukset nauttivat toistensa seurasta. ♥ Hoitokoirat piristivät kummasti. ♥ Kaksi koiraa tuntuu ihan liian vähältä.

Satun ja Oonan kanssa illanviettoa ja yökyläilyä. ♥

Jenna ja koirat kävivät kyläilemässä. ♥

Delia ja Kina ♥

Välillä piti käydä myös ihmisten ilmoilla; shoppailemassa ja leffassa... ;)

Surullisiakin uutisia mahtuu joukkoon, nimittäin siskon Riesa-koira lähti kuukausi sitten viimeiselle matkalleen 15,5v iässä. ♥ 

♥ 28.1.2001 - 3.8.2016 ♥ 

Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Jätti surun suuren, aivan valtavan, sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan. Ei enää virkaa talutushihnalla, ei lämmittäjää kylmillä varpailla. Poissa katse tummien silmien, ja se haukku, sitä kuule et. Jäljelle jäi vain irtokarvat, sydämeen suuret avohaavat. Ja ne repaleiset takin vuoret, kaikki ne revityt lelut, puun kuoret...Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita, jokainen on yksi kaunis muisto, hetki täynnä elämää, niitä muistellen et koskaan yksin jää.

Illat ovat vihdoin alkaneet pikkuhiljaa viilentyä ja elokuun lopulla päästiin jo starttaamaan vetokausi! ♥ Edelleen on myös niitä lämpimämpiä öitä jotka haittaavat treenaamista, mutta aina lämpötilojen salliessa ollaan käytetty tilaisuus hyväksi ja käyty treenaamassa. Tervetuloa syksy! ♥