tiistai 17. marraskuuta 2015

Lumon sterilisaatio


Kaksi viikkoa sitten Lumo steriloitiin vihdoin ja viimein. Tiistaina 3.11.15 klo 10 vietiin Lumo Kirkkonummen Vetsettiin leikattavaksi. Kotona aika kului hitaasti, mutta lopulta sain puhelun, että leikkaus oli mennyt hyvin ja Lumon voi hakea.

Paikalle saavuttua Lumo oli heräämössä ja meidät nähdessään alkoi kova itku ja hännänheilutus. Hetki odotettiin, että Lumon jalat varmasti kantaisivat ja pian Lumo jo kävelikin reippaasti autolle. Matka kotiin ei onneksi kestänyt kuin 5min. Kotona Lumo teki ulos heti kakat ja illalla vielä pissasikin. Ruoka maistui myös. Koko ensimmäisen illan raukka itki, mutta yöllä rauhoittui ja nukkui kiltisti pedissään (sängyn vieressä) koko yön.


Seuraavana päivänä itketti vielä vähän, mutta kun mentiin päikkäreille ja neiti pääsi viereen niin rauhoittui heti. Sen jälkeen ei enää itkeskellyt, paitsi kakatessa. Kuulemma haavaa varmaan kiristi ponnistaessa. Ensimmäisinä päivinä tarpeiden teko oli muutenkin hyyyvin hidasta puuhaa. Onneksi Lumo kuitenkin lopulta aina teki, ettei sen puolesta ollut ongelmaa. Tikkienpoistoon asti käytettiin koirat aina erikseen ulkona, koska alkuun Lumo oli selvästi kipeä ja kun tarpeiden tekeminen muutenkin aina kesti niin helpompi oli käyttää Lumo yksin ulkona, että keskittyisi olennaiseen. Lopulta myös ihan sen takia, ettei Lumo innostuisi ja alkaisi riehumaan. Kauluria pidettiin myös aina ulkona (koska se ei Lumoa haitannut), jotta muut ulkoilijat näkivät, että Lumo on kipeä ja kohteliaasti kiersivätkin meidät aina kauempaa. :)

Torstaina otettiin side pois. Siitä lähtikin älytön haavan kyttäys ja kaikesta stressaaminen. Heti kun side otettiin pois, Lumo yritti jatkuvasti raapia haavaa takajaloilla. Huonompi homma siis ja Lumoa oli tarkkailtava koko ajan. Ensimmäisen kerran ulkona ilman sidettä Lumo vain säntäili joka paikkaan eikä tiennyt miten päin olisi. Liikkuminen sekä istuminen tuntuivat selvästi inhottavalta. Muutaman päivän ajan rasvailin mahaa haavan ympäriltä ja aina ulkoilun jälkeen huuhtelin haavaa vedellä. Lisäksi laitoin yöksi tossut jalkaan, ettei vahingossakaan pääsisi rapsuttelemaan haavaa. Työvuorot sain onneksi järjestettyä niin, että Lumo ei joutunut olemaan yksin ennen tikkienpoistoa. Silloin kun olin itse töissä, Lumon kanssa oli Soile (kiitos vielä!) tai Niko.


Sunnuntaina kiinnitin huomiota mahan turvotukseen ja huolestuin, mielessä pyöri vaikka mitä kauhukuvia. Viikonlopun Vetset oli kiinni, joten oman mielenrauhan takia käytiin lääkärissä näytillä heti maanantaina. Onneksi turvotus oli normaalia (ja kuulemma pientä) ja haavakin todella siisti. Huh!

Tiistaina huomasin, että takapuoli hieman vuotaa ja tietysti soitin taas lääkäriin, mutta (kirkas) vuoto kuulemma on normaalia ja sitä kestikin vain muutaman päivän. Samalla huomasin myös, että Lumon vatsa on muuttunut ruskeaksi.. O__o Samoin leuka. Hmm, mistäköhän sekin johtuu..

Vihdoin perjantaina oli kulunut kymmenen päivää ja suunnattiin siis tikkienpoistoon. Tikit lähtivät helposti ja haava oli edelleen siisti ja tosi hyvin parantunut.

Kauluria pidin Lumolla ennen tikkienpoistoa koko ajan, koska se ei haitannut Lumoa ollenkaan. Välillä se sen kanssa törmäili, mutta ei se menoa hidastanut. :D Kipulääkettä Lumo söi 5pv ja antibioottia 10pv.


Lumo oli kyllä kaiken kaikkiaan helppo potilas. Koko ajan todella reipas oma itsensä ja sisällä malttoi kiltisti levätä koko ajan. Kongeista Lumo sai useasti iltapalan ja herkkuja sai normaalia enemmän, että olisi edes jotain tekemistä. Ulkona kuitenkin huomasi, että neidillä oli virtaa vaikka muille jakaa, eikä ihme kun reilun viikon verran käytiin ulkona vain tarpeilla. Hyvin kuitenkin selvittiin. Lenkkeilyn uskalsin aloittaa vasta tikkienpoiston jälkeen.

Nyt leikkauksesta on siis kulunut tasan kaksi viikkoa ja Lumo voi hyvin. Rapsuttelu on jäänyt kokonaan pois, istuminen ei ole enää hankalaa ja kakkaaminenkaan ei enää satu. Nyt ollaan siis päästy jatkamaan täysin normaalia elämää.

Ei iloita kuitenkaan liikaa, koska muutama päivä sitten (sunnuntaina) alkoi virtsankarkailu, aina ulkoilun jälkeen kun käy makoilemaan. :( Ei nyt auta muu kuin seurailla alkuun. Olisi vain helpompaa jos tietäisi heti onko pysyvää vai ei, niin voisi vaikka jo hankkia lääkkeet, jos onkin pysyvää..Mutta en halua kuitenkaan lääkitystä liian aikaisinkaan aloittaa, jos meneekin ohi. Inhottavaa vain seurailla.. :( Ei ole koirallekaan kiva mennä jokaisen ulkoilun jälkeen pyyhkeelle makoilemaan ja kun selvästi on itsekin hämillään tilanteesta. Tietysti jos tämä ei tästä yhtään helpotu, niin sitten täytyy soittaa lääkäriin ja kysellä kauanko oikein tarvitsee seurailla. Toivottavasti nyt kuitenkin menisi ohi.. :(


Mulle tämä ei todellakaan ollut helppoa.. :') Stressasin kaikkea mahdollista ja soitinkin useasti lääkäriin varmistaakseni mikä on normaalia ja mikä ei. Pahoittelut kaikille ystäville jotka joutuivat rauhoittelemaan mua paniikin iskiessä, ja välillä muutenkin.. :D

Olisin leikkauttanut Lumon jo aikoja sitten, mutta alunperin Lumo oli sijoituskoira. Sain Lumon omiin nimiini vasta reilu vuosi sitten niin koko juttu vähän venähti. Nyt se on kuitenkin onneksi tehty!

Leikkaus maksoi 487e (sisältäen lääkkeet ja kaulurin)  + 56e tikkienpoisto.

5.11 (kun side otettiin pois) ja 12.11 (päivää ennen tikkienpoistoa) eli kuvien välissä tasan viikko
16.11

maanantai 9. marraskuuta 2015

Syksyn kuulumisia


Meidän syksyyn kuuluu ihan hyvää, mutta yllättäen myös huonoa. Ensin iloisempiin asioihin. Kesän jälkeen alkaa aina treenikausi ja sehän kelpaa meille! Lumon ja Jenin kanssa päästiin aloittamaan treenit elo-syyskuun vaihteessa ja Kina liittyi mukaan lokakuussa. Ollaan pyritty treenaamaan 2-3 kertaa viikossa. Jeni on vielä niin nuori ja Kinallakin takana pitkä tauko, joten parempi aloitella hissukseen. Saa kyllä olla ylpeä Jenistä, ihan luonnonlahjakkuus! Loistava vetokoira. Aina menee sata lasissa, yksin sekä kaverin kanssa. Paikallaolossa on vielä vähän harjoittelemista, ihan tyhmää neidin mielestä. :D Malttia siis siihen vielä lisää niin hyvä tulee. Ohituksissa jotkut ihmiset selvästi kiinnostaa (varsinkin kun moni alkaa juttelemaan -_-), mutta ei kuitenkaan ole onneksi mennyt koskaan kenenkään luokse. Hyvin siis kuitenkin ohittaa, mutta lisää treeniä vaan niin jää ne pienetkin miettimiset pois.

Meille parasta aikaa treenata on ehdottomasti kevät ja syksy. Rakastan kickbikea! Ihan paras menopeli. Viime vuosina on ollut niin huonosti lunta, joten meidän on ollut talvisin vaikeampi treenata. Yleensä on ollut liian vähän lunta jotta pääsisi potkurilla tai sitten liian liukasta ettei ole voinut edes kickbikella mennä. Toivottavasti tämä talvi olisi poikkeus! Käytiin nimittäin hakemassa uusi menopeli talveksi. ;) Aikaisempina vuosina ollaan menty potkurilla, mutta nyt hommattiin kickspark. 

 

Muutamia viikkoja sitten kävin ostamassa Denver act-1301 actionkameran, jotta saan kuvattua treenejä. Kamera oli halvin mahdollinen, mutta kalliimpaa en välttämättä edes uskaltaisi ottaa meidän menoihin. :D Ensimmäisellä testiajolla unohdin kiristää kameran telineen osat kunnolla ja puolet matkasta kamera olikin sitten kuvannut maata, hups..Sen jälkeen olen muistanut kiristää kaikki osat kunnolla ja lisäksi olen jättänyt suojakotelon pois ja laatu on kyllä ollut yllättävän hyvä! Kovassa vauhdissa kuva menee heiluvaksi, mutta se nyt oli odotettavissa. Meidän tarpeisiin siis ihan hyvä vekotin! Muutama video: 1, 2, 3. 


Pitkän treenitauon jälkeen Kinalle tuli jumeja, mutta hieronta auttoi. Pidettiin muutama lepopäivä ja sen jälkeen Kina oli kuin eri koira. Treenaaminen maistuu taas! Kun ensimmäisestä hieronnasta oli kulunut kaksi viikkoa, oli vielä toisen hieronnan vuoro. Tällä kertaa jumissa oli vain lievästi (molemmilta puolilta) kolmipäinen olkavarsilihas, pitkä selkälihas (vasemmalta th10, oikealta th12) ja leveän peitinkalvon jännittäjälihas. Suuri muutos siis viime kertaan, jes! Sain myös muutamia helppoja ohjeita kotihierontaan. Kina kuulemma näyttää hyvin kun oikea paikka löytyy, joten mun on helppo hieroa sitä jatkossa (välillä) itse. 

Rennosti lääkärissä :D Ennen omaa vuoroa voi ottaa pienet torkut! 

No entäs ne huonot uutiset..Muutama viikko sitten Jeniltä irtosi hammas! O__O Ylhäältä M2, eli onneksi ei sen "tärkeämpi" hammas. Jenin hengitys olikin haissut jo jonkun aikaa ja hammas oli syy siihen. Päätin varata Jenille 1-vuotisrokotukseen ajan mahdollisimman pian. Sain ajan muutaman päivän päähän ja pyysin lääkäriä samalla kurkkaamaan suuhun. Ikenet ja hampaat näyttivät hyviltä, kuten myös irronneen hampaan paikka. Lääkäri epäili hampaan irtoamisen johtuvan pentuna murtuneesta leuasta, että hampaan aihio olisi silloin vaurioitunut eikä hammas päässyt kunnolla kehittymään. Voi myös tietysti olla, että hammas on jostain muusta syystä vaurioitunut. Muutamaan kertaan lääkäri joutui vakuuttelemaan, ettei hätää ole. :D Hah.


Eikä tässä vielä kaikki.. ;) Koirilla oli/on kapi, eli syyhypunkki. Elokuussa vanhempieni koira Remu käytettiin lääkärissä jatkuvan rapsuttelun takia (mahasta oli myös lähtenyt karvoja yms). Lääkäri epäili heti kapia (ei tutkittu, koska kapia on vaikea todeta testeillä) ja Remu sai kapi- ja kortisonipiikin sekä antibiootit. Kesän aikana Remu oli meillä hoidossa, silloin kun kapista ei vielä tiedetty. Vaikka meidän koirilla ei oireita ollut, niin käytettiin silti varmuuden vuoksi Jeni (yksi koira riitti) syyskuun puolessa välissä verikokeessa. Tulos oli negatiivinen. Syyskuun lopussa koirat alkoivat kuitenkin rapsutella normaalia enemmän, joten pyysin lääkäristä (samalla kun Remu sai toisen kapipiikin) meidän koirille varmuuden vuoksi Strongholdia. Luin netistä, että Suomessa on varsinaisesti kapin hoitoon rekisteröity virallisesti vain Stronghold-paikallisvaleliuos, eikä omat koirat muutenkaan olleet lääkärissä mukana, jotta olisivat voineet kapipiikin saada (ja käsittääkseni se ei muutenkaan sovi colliesukuisille). 

Koirat ovat nyt saaneet kaksi Stronghold-käsittelyä ja kohta saavat vielä kolmannenkin. Ensimmäisten käsittelyjen aikaan pesin koirat lisäksi mäntysuovalla, vein kaikki matot kellariin, putsasin sohvan ja koirien pedin sekä sängyn petarin, lisäksi petivaatteita ollaan vaihdettu usein. Myös koirien hihnat ja pannat pesin. Toivotaan, että tämä olisi nyt tällä ohi. Nyt olen uskaltanut laittaa matot takaisin paikoilleen, koska punkit eivät kauaa elä ilman isäntäeläintä ja matot olivat viikkoja poissa, eli punkkeja niissä ei enää pitäisi olla. 

Alkuun nähtiin ihan normaalisti Vallaa ja Volkia, koska heitä nähtiin jo ennen kuin kapista edes tiedettiin, eli tarttunut se jo on, jos on tarttuakseen. Soilea ja poikia nähtiin vain treenien merkeissä, eli koirat eivät olleet kosketuksissa toisiinsa. Muita koiria ei olla nähty, paitsi veljen koiraa. Pulla oli meillä muutamia viikkoja sitten yhden yön hoidossa. Silloin Stronghold-käsittelyjä oli takana jo muutama (eli ei kuulemma _pitäisi_ enää tarttua), joten veli uskalsi tuoda Pullan meille hoitoon. Muita koirakavereita ei olla vieläkään nähty, vaikka kuulemma kapin ei enää pitäisi tarttua. Tämän takia ei olla myöskään päästy mätsäröimään tms, plääh..

Viikko sitten nähtiin Soilen kanssa puistoilun merkeissä pitkästä aikaa. Ehkä pitäisi vaan jo uskaltaa alkaa näkemään muitakin.. :) 

Saanko vielä esitellä veljen uuden koiran; Pullan! Pullasta löytyy jackrusselia ja mäyräkoiraa. Kuvissa neiti on 8-viikkoinen. ♥ Ihana ja valloittava tapaus! Jenin ja Pullan leikkejä pääsee katsomaan tästä!


Ai niin, Jenin ensimmäiset juoksut alkoivat 4.11.15 eli 1v 1kk ikäisenä. Iso tyttö!

tiistai 13. lokakuuta 2015

Jumissa

Vihdoin viime viikolla Kinakin pääsi treeneihin mukaan, koska todettiin, ettei neiti valitettavasti ole tiineenä. Keskiviikkona lähdettiin koko poppoon kanssa illalla ajamaan 5km lenkki. Niko ja Lumo menivät pyörällä ja minä menin Kina ja Jenin kanssa kickbikella. 

Lauantaina treenattiin pitkästä aikaa palkan kanssa pieniä pätkiä ja lopuksi käytiin vielä kunnon lenkkikin. Muutaman kerran Kina hidasti reilusti vauhtia, mutta ei niin, että hälytyskellot olisivat alkaneet soimaan. Ajateltiin sen johtuvan ihan vain heikentyneestä kunnosta, kun ei ollut pitkään aikaan päässyt treenaamaan.



Illalla vielä kysyin Soilelta, että treenataanko yhdessä parin päivän sisään ja kun Soilelle ei maanantai käynyt, niin sunnuntai oli taas treenipäivä. Lähdettiin taas tutulle 5km lenkille. Ihmettelin kun jo alkumatkalla Kina alkoi taas hidastella ja puolessa välissä lenkkiä hidasti vauhtia niin, että oli pakko pysäyttää ja sen jälkeen Kina ei enää suostunut liikkumaan. Soitin Nikon hakemaan Kinan autolla pois. Päästin Kinan vapaaksi ja mentiin Nikoa vähän vastaan, Kina vierellä ravaten. Loppumatka jatkettiin sitten ilman Kinaa. Täytyy kyllä olla hiton ylpeä Jenistä. Pienellä 16kg painavalla rääpäleellä on ihan älytön vetointo! Jenistä näkee selvästi, että se nauttii vetämisestä.  


Kotona ihmeteltiin, että mikähän Kinaa vaivaa. Mitään sille ei ole sattunut, eikä mitään paikkaa aristanutkaan. Mielessä pyöri edelleen heikentynyt kunto, koska Kina on vetänyt kunnolla viimeksi keväällä ja viimeiset pari kuukautta ollaan muutenkin otettu rauhallisemmin mahdollisen tiineyden takia. Lihaksetkin on selvästi pienentyneet, kun eihän neiti ole normaaleja lenkkejä kummempaa tehnyt ja niilläkin lenkeillä ottanut rauhallisesti. Viime viikolla liikuttiin muutenkin todella paljon treenien lisäksi ja varsinkin silloin loppuviikosta. Heikentyneen kunnon lisäksi mielessä pyöri uudet valjaat. En kuitenkaan haluaisi uskoa, että kyse olisi valjaista, koska kuitenkin kaksi ammattilaista niitä Kinalle sovitteli ja etsi monien joukosta oikean koon.  Vielä samana iltana otin yhteyttä koirahierojaan ja sainkin heti seuraavalle päivälle ajan.

Maanantaina, eli eilen saapui koirahieroja Jonna Turunen. Kina ei yleensä ota iloisin mielin vastaan (täysin) vieraita ihmisiä meille sisälle, joten päätin helpottaa tilannetta menemällä Kinan kanssa ulos hierojaa vastaan. Tilanne on ihan eri kun itse tuon vieraan meille, kuin että vieras vain tuppaisi ovesta sisään. Kina jopa heilutti hierojalle häntää ja oli muutenkin kiinnostunut ja iloisin mielin. Välillä Kina ei siis edes moikkaa vieraita ihmisiä, joten iloinen vastaanotto oli hyvä merkki hieronnan kannalta. 

Hetken juttelun jälkeen käytiin olkkarin lattialle istumaan ja pyysin Kinaa käymään hierojan viereen makaamaan. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin Kina antoi täysin vieraan ihmisen tällä tavalla koskea. Joka paikasta antoi hieroa ja makasi rennosti paikallaan. Kina selvästi nautti hieronnasta, mutta välillä teki myös sijaistoimintoja (kierähti selälleen, nuoli hierojan kättä, kirputti itseään), eli varmasti tuntui myös vähän epämukavalta kun kipeä kohta löytyi. Reilu tunti meni hieronnassa ja olihan se neiti ihan juntturassa.. :/ Toivottavasti jumit olivat oudon käytöksen syynä, ainakin uskon ja toivon niin. Näköjään vaan pitkän tauon jälkeen ollut liikaa treeniä liian nopeasti. Hassua vaan kun Kina on aina ollut se, joka jaksaa ja jaksaa, mutta kyllähän kuukausien tauko vaikuttaa kestävämpäänkin koiraan..

Parin viikon päästä Kina hierotaan uudestaan. Nyt muutama päivä lepoa ja sitten jatketaan vetoa pikkuhiljaa. 

Molemmilta puolilta jumissa:

- Kolmipäinen olkavarsilihas +
- Pitkä selkälihas th8-10 +
- Lonkankoukistaja (koostuu useasta eri lihaksesta) ++
- Iso lannelihas ++
- Leveän peitinkalvon jännittäjälihas +
- Nelipäinen reisilihas (vasemmalla kalvo tiukempi kuin oikealla) +

+ lievästi jumissa
++ pahasti jumissa


Tänään vuorossa Lumo ja Jeni, Kinalla vielä lepopäivä. Käytiin Soilen kanssa vaihtelun vuoksi vain 2,5km lenkki. Olipahan ainakin nopea lenkki - 11min sisältäen yhden tauon. :D Valoisan aikaan kun käy vetolenkillä, niin saa kyllä aina ihmisten päät kääntymään, mutta tänään joku otti meistä kuvia ja videotakin.. :D Vetolenkin jälkeen tytöt pääsivät vielä Vallan ja Volkin kanssa pellolle leikkimään. :)

torstai 8. lokakuuta 2015

Vieraita Saksasta

20.9.15 oli päivä, jota odotin innolla, nimittäin Satu tuli poikien kanssa käymään!! ♥ Suunnattiin koirien kanssa pellolle lenkille ja pyydettiin Soileakin mukaan. Sisaruksilla oli hurjan hauskaa pitkästä aikaa kirmailla yhdessä pitkin peltoja. Hohto (Jenin ja Huscon isä) yritti myös muutaman kerran yhtyä muiden leikkeihin, mutta muuten tyytyi katselemaan nuorten menoa sivusta.. ;)

Ei juuri koskaan vältytä sateelta, kun nähdään Satun kanssa. Tämäkään päivä ei ollut poikkeus.. ;) Alkuun sää oli aurinkoinen, mutta tulihan se sade sieltä ja kunnon rankkasade tulikin. Koirien (paitsi Kinan) menoa se ei kuitenkaan hidastanut. Onneksi sade ei kestänyt kauaa.

Pellolla vierähti kolme tuntia ja seuraavaksi suunnattiin Satun kanssa vielä Heseen syömään. Vaikka ollaankin päivittäin yhteyksissä, juttua riitti silti koko ajan ja välillä naurettiin vedet silmissä. Oli NIIN ihana nähdä pitkästä aikaa. Toivottavasti nähdään pian uudestaan!! ♥


Lisää kuvia täällä ja täällä Satun postaus Suomen reissusta.