Lumon sterilisaatio

Kaksi viikkoa sitten Lumo steriloitiin vihdoin ja viimein. Tiistaina 3.11.15 klo 10 vietiin Lumo Kirkkonummen Vetsettiin leikattavaksi. Kotona aika kului hitaasti, mutta lopulta sain puhelun, että leikkaus oli mennyt hyvin ja Lumon voi hakea.

Paikalle saavuttua Lumo oli heräämössä ja meidät nähdessään alkoi kova itku ja hännänheilutus. Hetki odotettiin, että Lumon jalat varmasti kantaisivat ja pian Lumo jo kävelikin reippaasti autolle. Matka kotiin ei onneksi kestänyt kuin 5min. Kotona Lumo teki ulos heti kakat ja illalla vielä pissasikin. Ruoka maistui myös. Koko ensimmäisen illan raukka itki, mutta yöllä rauhoittui ja nukkui kiltisti pedissään (sängyn vieressä) koko yön.

Seuraavana päivänä itketti vielä vähän, mutta kun mentiin päikkäreille ja neiti pääsi viereen niin rauhoittui heti. Sen jälkeen ei enää itkeskellyt, paitsi kakatessa. Kuulemma haavaa varmaan kiristi ponnistaessa. Ensimmäisinä päivinä tarpeiden teko oli muutenkin hyyyvin hidasta puuhaa. Onneksi Lumo kuitenkin lopulta aina teki, ettei sen puolesta ollut ongelmaa. Tikkienpoistoon asti käytettiin koirat aina erikseen ulkona, koska alkuun Lumo oli selvästi kipeä ja kun tarpeiden tekeminen muutenkin aina kesti niin helpompi oli käyttää Lumo yksin ulkona, että keskittyisi olennaiseen. Lopulta myös ihan sen takia, ettei Lumo innostuisi ja alkaisi riehumaan. Kauluria pidettiin myös aina ulkona (koska se ei Lumoa haitannut), jotta muut ulkoilijat näkivät, että Lumo on kipeä ja kohteliaasti kiersivätkin meidät aina kauempaa. :)

Torstaina otettiin side pois. Siitä lähtikin älytön haavan kyttäys ja kaikesta stressaaminen. Heti kun side otettiin pois, Lumo yritti jatkuvasti raapia haavaa takajaloilla. Huonompi homma siis ja Lumoa oli tarkkailtava koko ajan. Ensimmäisen kerran ulkona ilman sidettä Lumo vain säntäili joka paikkaan eikä tiennyt miten päin olisi. Liikkuminen sekä istuminen tuntuivat selvästi inhottavalta. Muutaman päivän ajan rasvailin mahaa haavan ympäriltä ja aina ulkoilun jälkeen huuhtelin haavaa vedellä. Lisäksi laitoin yöksi tossut jalkaan, ettei vahingossakaan pääsisi rapsuttelemaan haavaa. Työvuorot sain onneksi järjestettyä niin, että Lumo ei joutunut olemaan yksin ennen tikkienpoistoa. Silloin kun olin itse töissä, Lumon kanssa oli Soile (kiitos vielä!) tai Niko.

Sunnuntaina kiinnitin huomiota mahan turvotukseen ja huolestuin, mielessä pyöri vaikka mitä kauhukuvia. Viikonlopun Vetset oli kiinni, joten oman mielenrauhan takia käytiin lääkärissä näytillä heti maanantaina. Onneksi turvotus oli normaalia (ja kuulemma pientä) ja haavakin todella siisti. Huh!

Tiistaina huomasin, että takapuoli hieman vuotaa ja tietysti soitin taas lääkäriin, mutta (kirkas) vuoto kuulemma on normaalia ja sitä kestikin vain muutaman päivän. Samalla huomasin myös, että Lumon vatsa on muuttunut ruskeaksi.. O__o Samoin leuka. Hmm, mistäköhän sekin johtuu..

Vihdoin perjantaina oli kulunut kymmenen päivää ja suunnattiin siis tikkienpoistoon. Tikit lähtivät helposti ja haava oli edelleen siisti ja tosi hyvin parantunut.

Kauluria pidin Lumolla ennen tikkienpoistoa koko ajan, koska se ei haitannut Lumoa ollenkaan. Välillä se sen kanssa törmäili, mutta ei se menoa hidastanut. :D Kipulääkettä Lumo söi 5pv ja antibioottia 10pv.

Lumo oli kyllä kaiken kaikkiaan helppo potilas. Koko ajan todella reipas oma itsensä ja sisällä malttoi kiltisti levätä koko ajan. Kongeista Lumo sai useasti iltapalan ja herkkuja sai normaalia enemmän, että olisi edes jotain tekemistä. Ulkona kuitenkin huomasi, että neidillä oli virtaa vaikka muille jakaa, eikä ihme kun reilun viikon verran käytiin ulkona vain tarpeilla. Hyvin kuitenkin selvittiin. Lenkkeilyn uskalsin aloittaa vasta tikkienpoiston jälkeen.

Nyt leikkauksesta on siis kulunut tasan kaksi viikkoa ja Lumo voi hyvin. Rapsuttelu on jäänyt kokonaan pois, istuminen ei ole enää hankalaa ja kakkaaminenkaan ei enää satu. Nyt ollaan siis päästy jatkamaan täysin normaalia elämää.

Ei iloita kuitenkaan liikaa, koska muutama päivä sitten (sunnuntaina) alkoi virtsankarkailu, aina ulkoilun jälkeen kun käy makoilemaan. :( Ei nyt auta muu kuin seurailla alkuun. Olisi vain helpompaa jos tietäisi heti onko pysyvää vai ei, niin voisi vaikka jo hankkia lääkkeet, jos onkin pysyvää..Mutta en halua kuitenkaan lääkitystä liian aikaisinkaan aloittaa, jos meneekin ohi. Inhottavaa vain seurailla.. :( Ei ole koirallekaan kiva mennä jokaisen ulkoilun jälkeen pyyhkeelle makoilemaan ja kun selvästi on itsekin hämillään tilanteesta. Tietysti jos tämä ei tästä yhtään helpotu, niin sitten täytyy soittaa lääkäriin ja kysellä kauanko oikein tarvitsee seurailla. Toivottavasti nyt kuitenkin menisi ohi.. :(

Mulle tämä ei todellakaan ollut helppoa.. :') Stressasin kaikkea mahdollista ja soitinkin useasti lääkäriin varmistaakseni mikä on normaalia ja mikä ei. Pahoittelut kaikille ystäville jotka joutuivat rauhoittelemaan mua paniikin iskiessä, ja välillä muutenkin.. :D

Olisin leikkauttanut Lumon jo aikoja sitten, mutta alunperin Lumo oli sijoituskoira. Sain Lumon omiin nimiini vasta reilu vuosi sitten niin koko juttu vähän venähti. Nyt se on kuitenkin onneksi tehty!

Leikkaus maksoi 487e (sisältäen lääkkeet ja kaulurin)  + 56e tikkienpoisto.

5.11 (kun side otettiin pois) ja 12.11 (päivää ennen tikkienpoistoa) eli kuvien välissä tasan viikko

16.11