Lumon luustokuvaus

Aika hyvältä näyttää vai mitä? Aina kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää...

Noin kuukausi sitten Lumo kävi Kinan päälle ihan yllättäen. Kina käveli makoilevan Lumon ohi ja yhtäkkiä Lumo kävi ihan syyttä Kinaan kiinni eikä kyse ollut mistään ihan pienestä rähinästä. Kina oli alistuneena maassa ja minä puolestaan jouduin repimään Lumon irti Kinasta. Siinä rytäkässä Kinalta repesi korvalehti ja myöhemmin naamasta löytyi muutama rupi. Varasin Lumolle heti ajan luustokuvaukseen, koska pelkäsin, että se on kipeä. Tuollainen käytös ei ole normaalia. Ja kun asiaa miettii enemmän, niin Lumo on sanonut muille koirille herkemmin jo jonkun aikaa. Tänä vuonna Lumo oli muutenkin tarkoitus kuvata, joten varasin siis Ahman 23.4. pidettävään joukkotarkastukseen ajan ja ikävä kyllä kuvauksessa Lumon selästä löytyi luupiikki. Luettuani spondyloosista ja sen oireista, tajuan koko ajan lisää asioita Lumon käyttäytymisessä, mitkä luultavasti johtuvat tuosta piikistä. Esimerkiksi lähiaikoina Lumo on vingahdellut ihan ilman syytä, ei halua olla tietyissä asennoissa sekä selkää koskiessa vääntelehtii... :( Lisäksi muutamia ylilyöntejä on tapahtunut, esim. tuo Kinan (ja kaverin koiran) päälle käyminen.

Kaveri sanoikin hyvin: "Lumo on toki aina ollut luonteeltaankin kipakka, saattanut siis ruoista ja muista resursseista sanoa toisille koirille, mutta nyt on pari kertaa tehnyt ylilyönnin tossa sanomisessa, eli ehkä kivun takia? Tai tuntuupa pahalta sanoa, että ylilyönti kun kipeän selän kanssa varmaan yhdistänyt sen Kinan ohikävelyn siihen kipuun ja Vallan hyppiminen ja häsellys tietty sattunut tai sitten ennakoinut, että kohta voi sattua ja halunnut sen oman tilansa...Siis että eihän se sinänsä ole ylilyönti vaan ihan syystäkin, muut ei vaan näe sitä syytä."

Nyt kun miettii tarkemmin, niin Lumo ei koskaan hypi korkeille kiville, hyppää aina tasajalkaa (eli etujalat ja takajalat samaan aikaan, ei etupää ensin niin kuin yleensä koirat hyppää), ei ole koskaan jaksanut juosta pitkiä matkoja, eikä ole koskaan ollut innokas vetäjä. Nämä kuitenkaan tuskin johtuvat tuosta luupiikistä, koska luupiikit eivät käsittääkseni kasva vuosia ja kuvista varmasti näkisi, jos Lumolla olisi aikaisemmin ollut luupiikkejä. Olisin melkein voinut lyödä vetoa, että Lumolla on ollut jo pidempään spondyloosi, mutta ei niin ei. Pimentoon siis jää kuuluvatko nuo vain Lumon omiin outoihin tapoihin vai mistä johtuvat. Olen kyllä aina pelännyt, että Lumon selässä jotain on, mutta kun mitään hälyyttäviä merkkejä ei ole ollut, olen vain ajatellut kuvittelevani kaiken. Nyt nämä asiat kuitenkin mietityttävät ja erityisesti tuo Kinan päälle käyminen. En kuitenkaan (halua) usko(a), että Lumolla mitään kovia kipuja on, mutta tuskin se täysin kivuton on. Esimerkiksi raskaankaan liikunnan jälkeen Lumo ei ole koskaan ollut silminnähden kipeä, ei kankea, ei mitään.

Muutama päivä kuvauksen jälkeen meidän vakkarihieroja tuli käymään ja Lumo pääsi hierottavaksi. Luupiikin kohdalta hieroessa Lumo reagoi selkeästi. :( Siinä olevat lihakset eivät kuitenkaan olleet jumissa, mutta muualta selästä löytyi vähän kireyttä. Oma arvaus onkin, että Lumo kenties varoo kipeitä liikkeitä (?) ja sen takia muualle tulee kireyttä. Ainakaan vielä ei kuitenkaan voi varmuudella sanoa. Kireydet eivät onneksi olleet kovinkaan suuria, joten varsinaista lihashuollon tarvetta ei kuulemma ole. Seuraillaan siis Lumoa ja hierotaan aina tarvittaessa. Haluan kuitenkin ajatella asian niin, että Lumo säätelee liikkumistaan ja osaa varoa kipeytymistä. Lumon osalta vetoharrastus oli kuitenkin tässä. Turhaa rasitusta selälle ja se kun ei koskaan ole ollut se Lumon juttu, niin se ei ole sille mikään suuri menetys. Pyöräilyä kuitenkin jatketaan ainakin toistaiseksi ja kuten tähänkin asti, paljon paljon vapaanaoloa ja näin kesäisin Lumo tykkää myös onneksi uida. 

Kennelliiton tuomiota jouduttiin kokonaisuudessaan odottelemaan muutama viikko ja varsinkin nyt odottavan aika oli erityisen pitkä ja raastava. Nyt on kyllä niin ristiriitaiset fiilikset. Tuntuu ihan järjettömältä, että koira saa terveen paperit, vaikka sillä on selässä luupiikki! Kuulemma yli 5 vuotiaat koirat saavat ikähyvitystä, eli arvostelussa otetaan huomioon koiran ikä siten, että 5-7 vuotiaalla koiralla jätetään huomioimatta yksi silloittuma. Lumolta ei siis löytynyt (onneksi) muuta "kuin" yksi luupiikki ja se kun miinustetaan niin tadaa, koira onkin terve Kennelliiton mielestä. Tuloksia katsomalla saa siis sen käsityksen, että Lumo on täysin terve, vaikka niin ei ole. En voi käsittää. Luupiikki ei todellakaan sinne selkärankaan kuulu. Selkä ei ole terve, jos siellä on yksikin silloittuma tai rappeuma.