Taas sattuu ja tapahtuu..

Voihan Skoda. Meidän oli tarkoitus lähteä pääsiäiseksi Hartolaan, jos auto tulisi kuntoon. Auto oli keskiviikkona 1.4. taas korjaajalla. Torstaina 2.4. piti lähteä, joten jännitettiin tuleeko auto kuntoon. Pitihän se arvata, ei tullut. Torstaina kuitenkin heräsin iskän soittoon. Iskä oli käynyt taas ostamassa lisää osia ja auto vietiin vielä torstaina uudestaan korjaajalle. Sitten jännitettiin taas. Perjantaina kuitenkin tuli jälleen kerran huonoja uutisia. Noh, iskä ja korjaaja miettivät vaihtoehtoja ja päättivät vielä kokeilla yhtä juttua. Perjantaina kuitenkin oli kaupat kiinni, joten osan osto ja auton laitto jäi lauantaille. Perjantaina auto vietiin jo valmiiksi korjaajalle lauantaita varten ja vielä kerran jäätiin jännittämään tulisiko auto nyt vihdoin ja viimein kuntoon, koska vielä ehdittäisi lähtemään Hartolaan pariksi päiväksi.

Lauantaina heräsin jo aikaisin, koska Satu ja Oona koirineen tulivat käymään! Käytiin parin tunnin lenkillä ja Laurakin tuli Vallan kanssa mukaan. Lenkille lähtiessä satoi, joten en viitsinyt ottaa kameraa mukaan. Olisi kuitenkin pitänyt, koska sää vaihteli lenkin aikana kovasti. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko ja välillä oli ihan pilvistä. Hmph. Harmittaa, ettei sisaruksista saatu kunnon kuvia, koska tämä oli viimeisiä yhteislenkkejä piiiiitkään aikaan, koska Satu muuttaa pian Saksaan. :( Oli kuitenkin ihana nähdä pitkästä aikaa ja koirillakin oli taas hauskaa yhdessä. ♥

Lenkin jälkeen jäin jännittämään milloin iskä soittaisi. Laitoin yhden aikaan iskälle viestiä ja silloin auton laittaminen oli vielä kesken. Kului tunti..toinen..kolmas..neljäs..viides ja kuudes. VIHDOIN iskä soitti! AUTO TULI KUNTOON! Iskä oli käynyt ajelemassa ja todennut, että jarrulevy ei enää lämpene ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Auton laittamisessa meni siksi niin kauan, koska iskä oli vielä uudestaan lähtenyt hakemaan lisää osia. :D Onneksi! Eikä tällä kertaa osien vaihto muutenkaan ollut nopea juttu. Kello oli jo vähän yli seitsemän, joten äkkiä lähdettiin tankkaamaan auto ja kotiin pakkaamaan tavaroita. Harvinaisen nopea pakkaaminen, koirat ja tavarat autoon ja vihdoin matka Hartolaan alkoi! Perillä oltiin vasta kymmenen jälkeen. Nikon vanhemmat ja veli yllättyivät tulostamme täysin, koska halusimme yllättää heidät ja siinä onnistuimmekin ihan hyvin. :D Ennen nukkumaanmenoa vaihdettiin vielä kuulumisia ja syötiin. Koiriakin matka väsytti ja kaikille tuli uni nopeasti.. ;)

Sunnuntaina nukuttiin pitkään, käytiin koirien kanssa metsälenkillä aivan ihanassa säässä, otettiin päikkärit, saunottiin, syötiin hyvin ja otettiin rennosti. ♥ Ihanaa.

Maanantaina lähdettiin päivällä ajelemaan kotia kohti. Reissu oli lyhyt, mutta rentouttava. :) Kotimatkalla pysähdyttiin vielä moikkaamaan Kinan ja Jenin kasvattajaa Ninaa. :)

On mulla kyllä paras iskä! Iskä mahdollisti tämän reissun ja koko auton korjauksen. Kiitos iskä! ♥

Tiistain, keskiviikon ja torstain olin töissä, joten seuraavasta vapaapäivästä nautittiin perjantaina. Heti aamusta tuttuun tapaan lähdettiin pitkälle lenkille. Lenkkeiltiin ensin omalla porukalla pari tuntia ja sen jälkeen pyysin Soilea mukaan. Ensin kierrettiin peltolenkki ja sen jälkeen mentiin vielä puistoon hetkeksi.

Kotona kerkesin pikaisesti siivoamaan ja sitten suunnattiinkin Jenin kanssa taas ulos. Lähdettiin Lauran, Vallan ja Volkin kanssa lähistöllä pidettävään koiratapaamiseen. Meidän lähistön koiraihmiset kokoontuvat siis tiettyyn aikaan joka päivä läheiselle pellolle koirineen. Laura oli käynyt miitissä aikaisemminkin, mutta meille kerta oli ensimmäinen. Paikalle päästyä koiria oli enemmän kuin odotin ja kaikki syöksyivät Jeniä kohti. Jeni säikähti tuntemattomia koiria ja yritti pois tilanteesta, mutta muut lähtivät jahtaamaan Jeniä syvälle metsään. Hetken huutelin Jeniä, mutta ainoastaan muut koirat tulivat takaisin. Jeniä ei näkynyt missään. Lähdin samaa reittiä takaisin metsän läpi ja kaiken huipuksi eksyin sinne metsään. Aloin jo tässä vaiheessa hätääntymään, kun en löytänyt oikeaa polkua ja oli jo kiire löytää Jeni. Onneksi Laura oli lähtenyt perääni ja johdatti meidät pois metsästä. Metsästä pois päästyä lähdin katsomaan olisiko Jeni mennyt kotiin (Laura jäi etsimään metsästä), mutta talon edessä ei näkynyt ketään. Itku ja paniikki iski. Etsin kaikkialta, kutsuin Jeniä ja kyselin jokaiselta vastaantulijalta onko koiraa näkynyt. Kukaan ei ollut nähnyt Jeniä. Itkien palasin vielä tarkistamaan oman rapun ja siellä minua oli vastassa iloinen pentu. ♥ Jeni oli palannut suoraan kotiin ja onneksi naapuri oli päästänyt Jenin rappuun. Pelkäsin koko ajan, että Jeni on jäänyt auton alle tai peloissaan juossut kauas, jos olisi matkalla esim. säikähtänyt jotain lisää, koska juoksi kuitenkin asuinalueella, missä liikkuu paljon ihmisiä ja autoja. Onneksi Jeni oli fiksu ja meni kotiin. Löydettäessä Jeni oli onneksi täysin oma itsensä, eikä lainkaan pelokas tms. Luultavasti oli siis vain säikähtänyt tuntematonta koiralaumaa ja juossut kotiin asti katsomatta taakseen, koska ei palannut vaikka muut lopulta palasivat. Aika kauan kyllä muut koirat Jeniä jahtasivat..Lopulta siis minä olin meistä kahdesta se säikähtänyt. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta koiran katoamisesta ja oli ihan kamala tunne, kun tiesi koiran lähteneen säikähtäneenä, eikä muuten vaan. Ja ressukka varmaan oli ollut ihmeissään kun ei päässyt luo kun kävin talon edessä huutelemassa.. :( Onneksi kaikki kuitenkin päättyi lopulta hyvin....Ainakin tämän asian kohdalla.

Nimittäin samana iltana meidän pyykinpesukone hajosi. Great. Sehän tästä vielä puuttuikin.

Lauantaina oli taas työpäivä, mutta työvuoron jälkeen ehdittiin vielä valoisan aikaan koko poppoo pitkälle lenkille. Illalla saunottiin ja katseltiin leffoja. :)

Sunnuntain liikuntamuoto oli veto. Pakattiin koirat sekä kickbike autoon ja ajettiin noin 7km päähän Masalaan parempiin vetomaastoihin. Alkuun käytiin Kinan ja Lumon kanssa noin 3,5km lenkki ja sen jälkeen oli Jenin vuoro kokeilla vetoa ensimmäistä kertaa. :) Aloitettiin ihan pienesti ja mentiin vain muutama noin 20m matka ja hyvinhän se sujui! Jeni katsoi paljon Kinasta mallia ja veti innokkaasti. Kunhan ikää tulee lisää niin pääsee Jenikin vetotouhuihin kunnolla mukaan. :)

Viime kuukausien aikana ei tosiaan olla päästy treenaamaan kunnolla, koska autohan on ollut monta kuukautta rikki. Yleensä siis käydään Masalassa (koko lenkki koostuu hiekkatiestä), mutta auton takia ei olla sinne lähiaikoina päästy. Kotinurkilla tulee pakostikin asfalttia (ei paljon, mutta vähän) matkan varrelle, joten mieluummin vähennän treenimäärää ja mennään koko lenkki paremmassa maastossa, vaikka sitten harvemmin. Onneksi nyt auto toimii taas!

Maanantaina mulla oli iltavuoro, joten ehdin ennen töitä käydä koirien kanssa parin tunnin lenkillä, siivota ja tehdä ruokaakin! :D Hyvä päivä siis!

Eilen olikin taas vapaapäivä. Heräsin kun sisko laittoi viestiä ja kyseli milloin menen koirien kanssa ulos. Päätin sitten nousta heti ja niin lähdettiin siskon kanssa lenkille. :) Sisko siis on juuri muuttanut tuohon naapuriin. Lenkin jälkeen iski ihan kamala migreeni, joten otin lääkettä ja yritin nukkua. Yllätyksekseni se auttoi! Otin Jenin ja lähdettiin uudestaan kokeilemaan onneamme miittiin. Tällä kertaa pidin Jenin aluksi hihnassa ja neiti hakikin hienosti minusta turvaa kun alkuun iso koiramäärä jännitti. Muut koirat jätti hyvin Jenin rauhaan ja pian Jenin rentouduttua päästin neidin vapaaksi. Jeni lähtikin heti rohkeasti muiden mukana juoksemaan pitkin peltoa. :) Vielä ei kunnolla leikkinyt, mutta eiköhän jo ensi kerralla! Koiria oli miitissä yhteensä 16. :D Kaikki tuli hyvin toimeen keskenään. Lopuksi jatkettiin Lauran kanssa kahdestaan matkaa ja kierrettiin pieni lenkki. Ulkona hurahti taas pari tuntia.

Tänään työvuoron jälkeen käytiin Nikon kanssa Mustissa & Mirrissä hakemassa koirille sapuskaa. Kotiin päästyä valjastin koirat ja käytiin Soilen kanssa 5km vetolenkillä. Huomenna on vapaapäivä, perjantaina vielä iltavuoro ja sitten olisikin viikonloppu vapaa. Katsotaan mitä keksitään vai keksitäänkö mitään.. ;) Äitin ja iskän luona ainakin käydään pesemässä pyykkiä, haha!