keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Raskaita päätöksiä


Lumo kävi 23.4. luustokuvauksessa ja pahin pelkoni osoittautui todeksi - Lumolta löytyi selästä luupiikki. Siitä asti ajatukset ovat olleet todella sekavat. Vielä silloin Lumo ei vaikuttanut kipeältä, mutta nyt kaksi kuukautta myöhemmin kaikki on muuttunut. Lumo on kipeä. Viikko sitten käytiin Lumon kanssa illalla 3 km pyörälenkillä ja yöllä Lumo alkoi vinkumaan ja piiloutui vessaan. Seuraavana aamuna soitin lääkärille ja Lumolle määrättiin kipulääkekuuri. Valitettavasti Lumo edelleen kipuilee. Lääke auttaa, mutta ei tarpeeksi. Tänään käytiin lääkärissä ja aloitettiin Cartrophen-pistossarja sekä lisäksi käytiin ostamassa Back on Track -verkkoloimi ja Trikem Hyaluron 365 -ravintolisää. Näillä mennään ja katsotaan saadaanko lisäaikaa. Tilanne on nyt se, että tämä lääkitys jää luultavasti viimeiseksi ja nyt vain helpotetaan Lumon oloa. Haluan, että Lumon loppuaika on kivuton, oli se sitten kuukausi tai puoli vuotta. Toivon koko sydämestäni, että mun ei tarvitse vielä päästää irti.

11 kommenttia:

  1. Onpa harmillista luettavaa. Toivotaan että kaikki päättyy parhain päin. Lumo on tosi kauniskin <3

    VastaaPoista
  2. Voi ei, onpa surullisia uutisia. :( Riipivintä on tietää, että koirassa on jokin parantumaton vika ja kello vaan tikittää...

    Eläkää täysillä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, veit sanat suustani. :'( Kyllä, näin tehdään. ♥

      Poista
    2. Muistan vaan, miten monesti tuli kaapattua pikkukoira rutistukseen ja paruttua, se oli niin pitkään niin sairas. Pieni raukka. Aivan sietämätöntä aikaa. :c

      En tosiaan jaksanut aamulla kirjautua, anonyymi täällä hei.

      Poista
    3. Voih. :( On tullut kyllä itkettyä ihan kiitettävästi... :(

      Poista
  3. Spondyloosiako tarkoitat luupiikillä? Omalla paha spondyloosi, mutta oireeton. Siitä "armelias" vaiva että silloittuman yhteen luutumisen jälkeen ei useasti enää vaivaa muutoin kuin jäykistämällä sen nikamavälin. Yhteenluutumisen vaihe kivuliain. Tsemppiä ja toivotaan parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä juuri ja joo, näin olen käsittänyt. Hyvällä tuurilla ei tule lisää piikkejä, ei sitä etukäteen tiedä. Mutta jos tästä selvitään ja jossain vaiheessa piikkejä tuleekin lisää, niin en tiedä onko musta enää uudestaan tähän samaan rumbaan... :( Koiran kärsimyksen seuraaminen on ihan hirveää...Lumolla on "vaan" yksi piikki ja silti kovat kivut. :( Toivon todella, että tuo Cartrophen-pistossarja auttaa, eikä uusia piikkejä tulisi. Pelkkä ajatus luopumisesta sattuu jo ihan liikaa...Kiitos tsempeistä!

      Poista
  4. On kyllä hirveää seurata "vierestä" tota teidän taistelua. :'(
    Lumo siis jo pidemmän aikaa ollut kipeänä, koska käytös muuttunut mm. ääntelyn osalta kipulääkekuurin aloittamisen jlk.
    Ja koska koira peittää kipunsa tosi pitkään, niin se vessaan piiloutuminen ja siellä kivusta vinkuminen oli jo aikalailla sietämätöntä kipua. Raukka pieni. :'(

    Spondy tosiaan on etenevä sairaus. Sitä et kipulääkkeillä paranna. Toki on epäselvää, mitä vauhtia sairaus etenee juuri tällä yksilöllä, mutta pahaltahan tuo todella vaikuttaa, kun kipulääkkeetkään ei vie kipua kokonaan pois.
    Toki se silloittumisen aika on sitä pahinta ja sit helpottaa JOS helpottaa.
    Vaan kun et koiralle sitä kykene kertomaan, että jaksa vielä. Ja tosiaan kun siitä etenemisen lopusta ei taas ole varmuutta. Eli mitä jos tämän kipuajan jälkeen tulee heti perään seuraava kipuaika?

    Kuinka reilua on koiralle antaa sen kärsiä kivuista vain itse toivoen, että kipu joskus hellittää.. Hirveä paikka puntaroida moista. :( Ja tosiaan omistajana olet ainoa, joka voi koiran puolesta päättää. Joka voi koiran päästää pois kun sen aika on. Sinä omistajana tiedät parhaiten. Sinä näet koiran tilan päivittäin ja tunnet sen tavat.
    Kyllä Lumo sulle kertoo, kun ei kestä enää. Sun täytyy vaan lukea sitä ja luottaa siihen, mitä näet.
    Kukaan ulkopuolinen, jolla mahdollisesti jotain saman tapaisia kokemuksia eri yksilön ja mahdollisesti eri vakavuusasteen kanssa, ei voi sulle kertoa mitä tehdä..

    Voimia Silja! <3

    VastaaPoista
  5. En vähääkään haluaisi olla sun tilalla tuossa asiassa, mutta täyden tuen saat. <3
    Paska paikka sulla, mutta kyllä sä pusket ton läpi rakkaan vuoksi. *hali* <3

    VastaaPoista