Elämä on välillä niin julmaa..

19.11.2014 oli elämäni hirvein päivä.

Lumo on aina ollut tarkka ruoastaan, joten ollaan aina vahdittu, ettei pentu mene Lumon kupille. Meidän läsnäollessa ei ole koskaan tehnyt mitään, ei murissut, näyttänyt hampaita, ei mitään. On kyllä jäykistellyt jos samassa tilassa on ruokaa ja vieras koira tai pentu, mutta lopettanut kun siitä on sanottu. Ollaan aina oltu tarkkoja näissä tilanteissa ja hyvin on mennyt.

19.11 jätin normaaliin tapaan pennun ruoan pöydälle odottamaan seuraavaa ruokintakertaa, mutta en arvannut, että Lumo jäisi vahtimaan sitä. Lähdin siivoamaan ja katsoin, ettei pentu kuitenkaan mene keittiöön. Imuroin ja Jeni ja Kina leikkivät olkkarissa. Pieni pentu oli kuitenkin kovin nopea liikkeissään ja juoksi hetkessä keittiöön. Tajusin heti, että Lumo oli siellä ruokaa odottamassa ja lähdin heti perään, mutta en kerennyt ajoissa..Näin kuinka Lumo näytti hampaita ja varoitti, mutta pieni pentu ei ymmärtänyt. Lumo kävi pennun päälle kohtalokkain seurauksin..Jeni alkoi kiljumaan ja yritin kovasti rauhoitella. Tätä kuitenkin jatkui ja jatkui, joten tiesin jonkun olevan pielessä, koska pentu on aina ollut niin reipas. Soitin siskolleni, joka lähti heti kuskaamaan meitä lääkäriin.

Pentu oli shokissa. Pääsimme sisään ilman aikaa, hätätapauksena. Heti ensimmäiseksi lääkäri katsoi pennun suuhun. Huuto alkoi taas. Pentu nukutettiin ja kuvattiin. Selvisi, että leuka on murtunut. Tässä vaiheessa menin aivan shokkiin. Luulin, että Jeni jäisi sinne, että mitään ei olisi tehtävissä..Itkulle ei tullut loppua. Lopulta minulle kuitenkin kerrottiin, että on mahdollisuus, että Jeni toipuu. Mitään ei voitu tehdä, mutta jos pentu suostuu syömään ja juomaan ruiskulla, eikä kipuile, se voi selvitä. Seuraavat päivät olisivat ratkaisevat. Pentu sai antibiootti- sekä kipulääkepiikin. Saimme mukaan toipilasruokaa, ruiskun ruokkimista varten sekä reseptin kipulääkkeeseen. Leuan pitäisi kuulemma luutua nopeasti, mutta en siinä tilanteessa tajunnu kysellä enempää eikä jatkosta puhuttu, koska ensin oli nähtävä selvitäänkö edes ensimmäisistä päivistä. Leuka voi myös luutua väärin, mutta vielä ei voi tietää miten käy. Vasta aikuisena olisi mahdollista korjata leuka, jos se luutuisi väärin. Lähdimme apteekin kautta kotiin.

Muutaman tunnin päästä Jeni alkoi heräilemään, oli tokkurainen ja lähti vaeltelemaan. Nappasin syliin ja vein petiin jolloin nukahti uudestaan. Vielä samana iltana Jeni virkosi kunnolla ja oli pirteä. Vinkui nälkää, joten annettiin ruokaa. Alkuun syöminen oli todella vaikeaa ja pentu vinkui kivusta. Lopetti aina hetkeksi syömisen, mutta päättäväisesti jatkoi, koska oli niin kova nälkä. Vettä joi myös reippaasti. Vielä samana iltana hepuloikin muutamaan otteeseen, toivoa siis oli..

Päivä päivältä Jeni oppii syömään varovaisemmin ja on leikkisämpi. Vähän liiankin..Riehuu koko ajan.. :') Ei tunnu kipuilevan. Ruoka maistuu hyvin. Nukkuu myös paljon ja syli on ehdottomasti paras paikka. Ei juo itse, mutta ruiskulla olen saanut juotettua vähän ja ruoan mukana saa onneksi nestettä. Ehkä sillä ei vaan ole jano, kun saa niin nestemäistä ruokaa? Tai sitten sitä sattuu juominen, en tiedä..Niskanahka kuitenkin palautuu heti, kun olen sitä muutaman kerran kokeillut nostaa. Pissailee myös paljon, joten eiköhän se saa tarpeeksi nestettä. :)

Jeni on niin reipas pieni potilas! Koko ajan haluaisi leikkiä ja pikkuneitiä näyttää kovasti ärsyttävän, kun ei ole leluja millä leikkiä..Puree nyt siis ihan kaikkea mahdollista. Kovasti yritetään kieltää, mutta tuloksetta..Neiti vetää varsinkin iltaisin ihan kauheita hepuleita, haukkuu ja mörisee. :D

Tilanteeseen nähden tämänhetkinen tilanne näyttää hyvältä, mutta en kuitenkaan uskalla vielä iloita. Jeni on niin kovin nuori...Ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Toivon koko sydämeni pohjasta, että Jeni toipuu ja voisimme pian jatkaa normaalia elämää..Otetaan nyt päivä kerrallaan..

Täytyy kohta alkaa soittelemaan lääkärille, milloin pitää käydä näytillä. Pelottaa, mitä siellä selviää..Mitä jos kaikki ei olekaan hyvin, vaikka siltä vaikuttaa....