Hyvästi Lumo

En olisi ikinä uskonut, että tämä päivä tulee näin pian. Muistan, kun vasta muutama kuukausi sitten sanoin, ettei Lumo vaikuta kipeältä. Kun Lumolta löydettiin spondyloosi ja vetotouhut piti jättää, oli Lumon tarkoitus olla vain "kotikoira". Pyöräilyä jatkettiin normaaliin tapaan, mutta pian sekin piti lopettaa ja siitä alkoi alamäki. Kun Lumolla aloitettiin lääkitykset, ajattelin, että meillä voisi olla vielä aikaa, mutta en tiennyt, että näin vähän.

Noin viikko sitten Lumo alkoi muiden kipuilujen lisäksi myös kävellä oudosti. Sain onneksi nopeasti osteopaatille ajan ja tällä viikolla käytiin osteopaatti Timo Salmen vastaanotolla. Kerrottiin Lumon tilanne ja näytin mm. videon Lumon kävelystä. Timonkin mielestä kävely näytti kipeältä. Ennen kuin Lumo nostettiin pöydelle, Timo jo kosketteli selkää ja sanoi, että Lumo selvästi suojelee selkäänsä. TH-L ylimenoalue, kupeet sekä oikea SI-nivel olivat todella jumissa ja reppana vaan ulisi koko käsittelyn ajan. Lumo sai lisäksi myös laserhoitoa. Toiveikkaina jäätiin odottamaan, että hoito ja Cartrophen-pistokset alkaisivat auttamaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Viikonlopun aikana Lumo meni huonompaan kuntoon ja tänään tuli äkkilähtö Helsingin Yliopistolliseen eläinsairaalaan. Lumon kunto huononi niin nopeasti, että on hyvin mahdollista, että Lumolla oli myös välilevyn pullistuma. Ei kuitenkaan lähdetty enää tutkimaan mitään, vaan päästettiin rakas ikiuneen. Mitään ei kuitenkaan olisi ollut enää tehtävissä, koska leikkauksiin ei oltaisi spondyloosin takia ryhdytty. 

Lumo oli urhea loppuun asti, mutta sitkeimmänkin sissin voimat loppuvat joskus. Lumon sydän pysähtyi jo melkein pelkästä rauhoituksesta. Rakas oli ihan loppu. :'( Enää ei tarvitse jaksaa. Enää ei satu. Lepää rauhassa, rakkaani. ♥

Ei yllättäin, äkkiä kuitenkin,
hiljeni sydän rakkahin.
Jäi vain tuska ja kaipuu sanaton,
mut nyt tiedämme, sun hyvä olla on.