Jeni 1v

Tänään 24.9.15 Jeni täyttää vuoden! Vajaa vuosi sitten en olisi uskonut näkeväni tätä päivää.

Seitsemän viikon iässä ihana pieni pentu kotiutui ja olin onneni kukkuloilla. Pian kaikki kuitenkin muuttui. Kahdeksan viikkoisena Jeniltä murtui leuka ja taistelu elämästä alkoi. En ikinä unohda tuota päivää ja se on edelleen elämäni hirvein päivä. Tekee todella pahaa muistella ja kirjoittaa tätä.

Onneksi Jeni näytti pian taistelijaluonteensa ja selvisi. Ensimmäiset päivät olivat raskaimmat, meille kaikille. Nukuin kun pentukin nukkui, syötin parin tunnin välein (viikon ajan) ruiskulla, vahdin vuorokauden ympäri, silitin ja pidin pientä rakasta sylissä. Se oli rankkaa aikaa. Joka päivä pelkäsin, että Jeni lopettaa kivun takia syömisen tai satuttaa itseään riehuessaan. Jeni ei osannut yhtään varoa leukaa. Kaikista kamalinta kuitenkin oli nähdä pienen pennun tuska. Ruokailut olivat tietenkin se vaikein asia. Sydäntä särki kun pieni kiljui kivusta. Välillä Niko joutui syöttämään, kun en vain kestänyt katsoa miten Jeniin sattui. Itkin muualla, ettei pentu näkisi. Onneksi Jeni jaksoi kivusta huolimatta syödä ja sen ansiosta selvisikin. Joka ikinen päivä pelkäsin menettäväni tuon pienen olennon. Päivä päivältä Jeni vahvistui ja leuka lähti paranemaan todella nopeasti. Paljon se kuitenkin rajoitti ja vaikeaa oli.

Kuukauden kuluttua käytiin ensimmäisellä rokotuksella ja tarkastuskäynnillä. Leuka oli hyvää vauhtia lähtenyt luutumaan, mutta vielä piti toinen kuukausi ottaa rauhallisesti, jotta leuka olisi täysin kunnossa. Elämä kuitenkin helpottui rasavillin kanssa hieman, koska vihdoin Jeni sai leikkiä muiden koirien kanssa ja syödä nappuloita kuivanakin.

Aika tuntui ikuisuudelta, mutta vihdoin koitti se päivä kun voitiin alkaa elämään täysin normaalia elämää. Leuka oli luutunut ja vieläpä oikeaan asentoon! Kaikki maitohampaat irtosivat ongelmitta ja purennastakin tuli lopulta normaali. Vihdoin 4kk iässä päästiin tekemään normaaleja asioita - ilman pelkoa.

Vuoteen on mahtunut paljon, mutta tässä sitä vaan ollaan, vaikka alku oli hankala. Olen äärettömän kiitollinen, että sain pitää tuon pienen aarteen. Silmäteräni. ♥

Kaiken tämän takia meillä on Jenin kanssa ihan erityinen suhde. En edes osaa selittää. Vielä tänäkin päivänä katson Jenin perään paljon ja takaraivossa pelko, että jotain sattuu, kun on jo kerran meinannut menettää. Lumon ja Kinan puolesta en pelkää, en samalla tavalla. Onneksi kaikesta ollaan selvitty eikä mitään muuta suurempaa ole käynyt, eiköhän Jeni nyt ole kokenutkin jo ihan tarpeeksi. Kaikesta huolimatta Jeni on reipas ja avoin pikkuneiti. ♥ 

Ensimmäinen vuosi on mennyt kamalan nopeasti. Toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta edessä.

Kesäloma

Kauan odotettu kesäloma alkoi 7.8.15. Loma alkoi kuitenkin ilman Kinaa. Sattumalta juoksuinen Kina aloitti tärpit juuri paria päivää ennen mun lomaa ja niinpä Kina lähti kasvattajan luokse sulhoa tapaamaan. Olin ihan hämmästynyt miten neiti tärppipäivinä muuttui. Aikaisemmin Kina ei antanut urosten edes haistella ja kuin salamaniskusta neiti jo tarjosi itseään. Onneksi näin, mutta harmiksemme uros ei oikein ymmärtänyt homman nimeä. Meni monta päivää ennen kuin uros edes yritti selkään ja silloinkin meno oli kuulemma todella onnetonta. Kasvattajan ollessa kotona koirat eivät jääneet nalkkiin, joten on vain pieni mahdollisuus, että Kina olisi tiineenä. Viikon Kina oli pois kotoa ja oli kyllä outoa kun oli vain kaksi koiraa. Ikäväkin ehti tulemaan.. :') En tiedä kuvittelenko vain, vai voisiko tuo neiti nyt kuitenkin olla tiineenä. Todellinen ihme jos uros olisi onnistunut, mutta onhan se mahdollista.. :D Kinalla on esim. ruokahalu kasvanut ihan selvästi. Iltaisin alkaa jo odottamaan ruokaa ja lenkeillä kerjää nameja tai mieluiten vain söisi mustikoita ja vadelmia. Kina on myös ollut todella rauhallinen, lenkeillä ei montaa juoksuaskelta ota ja silloin harvoin kun ollaan koirapuistossa käyty Jeniä leikittämässä, niin tämä neiti vain makoilee ja ottaa aurinkoa. Nisät ovat myös vähän isommat ja punaisemmat kuin normaalisti. Viime päivien aikana masukin on mielestäni kasvanut ja kuvistakin sen kyllä huomaa. Noh, aika näyttää! Yhdistelmästä tulee lisätietoja myöhemmin kasvattajan sivuille, jos astutus on onnistunut. :)

Kinan poissaolosta huolimatta loma alkoi (ainakin näin luulin) mukavissa merkeissä. 9.8.15 tehtiin perheen kanssa extempore-reissu Suomenlinnaan. Aamulla oli hieman kipeä olo, mutta päätin silti lähteä ja otin Jeninkin mukaan. Lumolle olisi varmasti tullut turhan kuuma, joten neiti sai jäädä kotiin. Onneksi en muistanut, että Suomenlinnaan mennään lautalla....Muuten olisin stressannut jo etukäteen, että miten Jeni reagoi. Lumo nimittäin joskus nuorempana oksensi junaan ja siitä asti olen hieman stressannut kulkea julkisilla koirien kanssa, ettei vaaan kukaan oksenna tms.. :D Vasta Helsingissä tajusin lautan ja hetken päässäni ehti pyöriä kauhukuvia, mutta onneksi turhaan. Menomatkalla Jeni katseli nätisti maisemia ja tulomatkalla oli jo niin väsy, että nukahti heti. :D Pikkuneiti käyttäytyi muutenkin koko reissun ajan todella hienosti. Yllätyskö? :D Päivä vierähti nopeasti hyvässä seurassa ja sääkin oli suotuisa. Oli lämmin, mutta tuuli viilensi sopivasti. Jeni puolestaan viilensi itseään käymällä muutamaan otteeseen uimassa. Päivän aikana oma vointi kuitenkin huononi ja heti Kirkkonummelle päästyä sisko lähti käyttämään päivystyksessä.

Meidän perheessä pyöri angiina ja tietysti minäkin sen sain. Hyvin alkoi siis loma, jeij! En muistakaan milloin viimeksi olisin ollut niin kipeä. Antibiootit onneksi auttoivat muutamassa päivässä ja kurkkukipu meni pian ohi, mutta samaan syssyyn tuli ihan järkyttävä flunssa. Viikon olin todella kipeä, jonka takia päätin (muiden painostuksella) lykätä kesälomaa. Kävin muutaman kerran lääkärissä ja olin yhteensä viikon saikulla. Enempää en kehdannut enää hakea, vaikka olinkin paljon pidempään kipeä. Pari viikkoa meni ennen kuin pääsin edes kunnon lenkille koirien kanssa. Onneksi Niko lenkitti koiria ahkerasti, mutta itsellä alkoi jo pää hajota siihen jatkuvaan lepäämiseen. Kipeilystä huolimatta ehdin onneksi myös nauttimaan kesälomasta, edes vähän.

15.8.15 käytiin pyörähtämässä Kirkkonummella järjestetyssä mätsärissä, vaikka olin edelleen hieman kipeä. Tällä kertaa ilmoitin Jenin ja Lumon, koska kädet eivät riittäneet enää kolmanteen, joten Kina tuli mukaan vain katselemaan. Kehät menivät nopeasti ja tytöt käyttäytyivät hienosti. Lumo oli isojen koirien SIN2 ja Jeni sekarotuisten ensimmäinen ja BIS-kehässä sijoittui kaikista mätsärin koirista toiseksi!! Tuomarit ihastuivat Jeniin ja kehuivat varsinkin liikkeitä. Tämä oli tosiaan vasta Jenin toinen mätsäri, enkä voisi olla ylpeämpi! Neiti ravasi tosi hyvin ja edelliseen kertaan ero oli huima! Hyvin antoi myös kopeloida itseään ja alkuun jaksoi seistäkin hienosti, mutta loppua kohden ehkä vähän kyllästyi kun namia ei heti tullut, joten päätti tarjota peruuttamista. :D Ei auttanut kuin tunkea namia naamaan, jotta neiti pysyi paikallaan. :D Ei olla siis ollenkaan harjoiteltu mätsäreitä varten, mutta ehkä nyt pitäisi.. :D Vaikka mätsärissä ei mennyt kuin muutama tunti, oloni paheni silti tosi paljon ja sitten oltiinkin taas sängyn pohjalla monta päivää tekemättä mitään..

Lara-äippä, Kossu, Camo, Kina, Jeni, Nuka ja Pele

Naukki, Jeni, Kina, Nuka, Kossu ja Lara-äippä

29.8.15 (mun synttäripäivänä) olimme Noyal Teamin pentutapaamisessa Tampereella. Paikalle ei päässyt kuin muutama ihminen koirineen. Koirilla näytti kuitenkin olevan hauskaa ja vauhtia riitti! En tosin tiedä onko Jeni aloittelemassa juoksuja kun kaikki urokset olivat pikkuneidin kimpussa. Raukka. :D Parin tunnin jälkeen jatkettiin matkaa ja käytiin syömässä Ninan ja (Nukan omistajan) Tiian kanssa Lahdesjärven ABC:lla. Sen jälkeen päätettiin vielä käydä yhtä kasvattia moikkaamassa Vesilahdessa, joka olikin meidän kotimatkan varrella. Alkuun oli hieman hankaluuksia löytää perille - meidän navigaattori ei edes löytänyt kyseistä osoitetta ja Tiian navigaattori ohjasi meidät ihan väärään paikkaan. :D Välillä meinasi usko loppua kun ajettiin kapeaa hiekkatietä keskellä metsää auton pohjan ottaessa vähän väliä maahan kiinni....Lopulta päästiin kuitenkin perille ja autokin säilyi ehjänä.. :D Koirilla jatkui rallittelu vähän eri porukalla ja lopulta meidän tyttöjä kiinnosti vain häkeissä olevat puput. -_- Muutamat perkeleet lensivät ja lopulta tytöt (ja Kossu) jättivät puput rauhaan. Kotimatkalla olikin väsynyttä porukkaa ja uni maistui vielä kotonakin. Oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä koirien sisaruksia, toivottavasti nähdään taas pian! Lisää kuvia löytyy täältä.

4.9.-6.9.15 vietettiin viikonloppua Hartolassa. Käytiin markkinoilla, lenkkeiltiin, saunottiin ja samaa mitä nyt aina. Viikonloppu meni taas ihan liian nopeasti. Olisin mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa, mutta Nikon töiden takia oli sunnuntaina palattava kotiin..

Tänään 13.9.15 suunnattiin Vihtiin Siperianhuskyjen erikoisnäyttelyyn! Soile lähti mukaan esittämään Lumon. Kina ja Jeni lähtivät myös turisteiksi mukaan, jotta saatiin ostettua paikan päältä kaikille uudet vetovaljaat. Mukaan tosin lähti lisäksi myös pannat. :D En voinut vastustaa!

Lumo esiintyi todella hienosti ja neiti yllätti meidät täysin tuloksella AVO ERI! Avo-narttuja oli yhteensä 32kpl, ERI:n saaneita koiria 13kpl. Lumo oli kymmenen parhaan joukossa, mutta tippui sitten. Yllättävää, että pärjäsi noin hyvin! Erkkareissa kun pärjää käyttikset paremmin. Minun pieni töppöjalka. ♥  Lisää kuvia löytyy täältä.

Tuomari: Karsten Grönås, Ruotsi

"Hieman maskuliininen pää. Saisi olla jalkavampi. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Melko hyvät liikkeet. Kaunis turkki. Huulet ja yläleuka saisivat olla pienemmät eivätkä mennä alaleuan yli."

Espoossa Haukilahden koirarannalla (sekä Rajasaaressa) ollaan myös käyty useasti kesän aikana. Kina ja Jeni tykkäävät ihan älyttömästi juoksennella vedessä kavereiden kanssa. Uimaan menevät myös. Lumo on kerran ollut rannalla mukana hihnassa, mutta ei neiti viihtynyt enkä muutenkaan uskaltaisi päästää sitä vieraiden koirien kanssa vapaaksi, joten parempi jättää kotiin. Lähes aina rannalla on paljon koiria ja olenkin ihan yllättynyt miten fiksua porukkaa siellä käy, mutta muutamaa ihmistä täytyy ihan ääneen ihmetellä. Kerran rannalle tuli nainen chihunsa kanssa ja kun Jeni meni moikkaamaan, päätti tämä nainen nostaa koiransa vauhdilla syliin ja alkoi huitomaan Jeniä pois.. o__O Iloisesti moikkaava pentu toki aikoi syödä tai murskata alleen tuon chihun. Jeni ei tekisi pahaa kärpäsellekään ja menee aina rauhallisesti tutustumaan muihin. Eihän tietenkään toisen koirasta voi koskaan tietää varmaksi mitä se aikoo, mutta itse en ainakaan veisi arvaamatonta koiraa muiden luo. Näitäkin ihmisiä toki löytyy..Toinen tapaus ärsytti vielä enemmän. Tämä nainen oli juuri heittänyt koiralleen pallon veteen kun Jeni oli menossa uutta koiraa moikkaamaan, mutta tämäkin nainen alkoi huitomaan Jeniä pois ja suorastaan KILJUI. Jos se oma koira ei tule muiden kanssa toimeen tai puolustaa sitä palloaan (oletan, että siitä oli tässä tapauksessa kyse), niin miksi sitten täytyy tulla yleiselle koirarannalle? Tai jos pelkää (chihun om.) pienen koiransa puolesta. En ymmärrä. Ehkä nämä ärsyttää juuri sen takia, kun oma koira on niin kiltti ja turhasta Jenille huudettiin. Argh. Älkää siis hyvät ihmiset menkö koirarannalle jos se oma koira ei tule muiden kanssa toimeen, puolustaa leluaan tai jos se on niin pieni, että pelkäät sen jäävän isompien alle. Harmittaa kun en kummallakaan kerralla ehtinyt kysymään mikä on homman nimi, koska olin pitkällä vedessä ja pian tilanteiden jälkeen he poistuivatkin rannalta. Onneksi.

Koirakavereita nähtiin myös loman aikana paljon! Lukuisien tuttujen lisäksi käytiin Jenin kanssa katsomassa ihania 7-viikkoisia lapinkoiran pentuja. :) Pennuista ei kuitenkaan ollut leikkikavereiksi, mutta onneksi Jeni sai vähän vanhemmasta kylässä olleesta pennusta juoksukaverin.

Remu oli meillä myös muutamaan otteeseen kyläilemässä ja 27.8.15 vanhus täytti 9 vuotta. ♥

Jeni on nyt myös päässyt ensimmäisiä kertoja mukaan vetolenkeille. Aikaisemmin ollaan harjoiteltu vain pieniä pätkiä, mutta nyt ollaan tehty muutamia kunnon lenkkejäkin. Koko matkan liinat tiukalla, pysähdyksissä nätisti paikallaan ja käännöksetkin ihan nappiin. Ei myöskään vilkuile taakse, ei epäröi hetkeäkään eikä ole hätkähtänyt mitään. Luonnonlahjakkuus! Kina on tietysti myös hyvä opettaja.. ;) Ihan mahtava kaksikko! Niko on mennyt Lumon kanssa pyörällä ja minä kaksikon kanssa kickbikella. Tosin nyt Kina jää vetopuuhista tauolle (jos onkin tiineenä niin parempi välttää raskasta liikuntaa), joten täytyy treenailla vain Jenin ja Lumon kanssa. Harmi vaan kun Lumolla on niin huono vetopää, että taitaa jäädä neidillä veto vähemmälle.. :/ Saa nähdä. Ollaan alettu pyöräilemään enemmän, koska Lumo mieluummin vain juoksee..Veto ei ole sen juttu.. :/ Jenin kanssa ollaan nyt myös menty yksi lenkki niin, että ei ole ollut vetokaveria ja neitihän meni ihan yhtä hyvin kuin kaverinkin kanssa! :) Tästä se lähtee!

Pari viikkoa sitten rakas kamerani koki kurjan kohtalon. Suljin meni rikki ja naarmutti samalla kennoa. Onneksi kotivakuutus korvasi korjauksen. Vaikka kuvailen aika harvoin, niin oli kuitenkin outoa olla ilman kameraa ja sitä mahdollisuutta, että voi mennä kuvaamaan jos haluaa. Muutaman kerran jouduin lainaamaan siskolta runkoa, mutta onneksi oma on nyt vihdoin korjattu ja kotona.

Tässäpä nyt oli jotain meidän kesälomasta! Vielä muutama päivä lomaa jäljellä, keskiviikkona takaisin töihin. Plääh.

Täytyy varmaan tehdä vielä erikseen kuvapostaus, kun tähänkin tuli jo ihan liikaa kuvia ja lisääkin olisi.. :D

Mites muiden kesä meni? :)